Kirvu oli Karjalan kannaksen pohjoisosan pitäjiä, jossa vuorottelivat tiheästi asutut maatalousseudut ja autiot salomaat. Pitäjässä oli useita keskuksia: Kirkonkylä, Sairala, Inkilä, Ylikuunu, Tietävälä ja Matikkala. Kaksi valtatietä ja vesistöä yhdisti pitäjän molemmat pääosat, Uuden ja Vanhan Kirvun. Helisevän rannalla kohosi kuuluisa Ruskiaisvuori ja siitä koilliseen Mustajärven rannalla Haukkariutan vuori, molemmat ikivanhoja rajapaikkoja.
Kirvun asutuksen ja nimen synnystä on monia tarinoita. Eräässä kerrotaan kuinka karjalaiset soutivat kahdella veneellä Vuoksea pitkin ylöspäin.
Tultuaan kohtaan, jossa vedet haarautuivat, syntyi erimielisyyttä kumpaan suuntaan oli lähdettävä. Asiasta ei päästy yksimielisyyteen, joten pienempi venekunta erosi eli kirposi joukosta ja tuli Helisevänjoen rannoille. Heitä ryhdyttiin nimittämään kirvulaisiksi. Kirvu oli saanut nimensä.
Siitä lähtien kun varmoja tietoja on ollut olemassa eli 1300-luvulta, kuului Kirvu Jääsken laajaan kihlakuntaan. Sen muodostivat myöhemmät Jääsken, Ruokolahden, Kirvun, Antrean, Rautjärven ja Vuoksenrannan pitäjät. Kirvun kappeliseurakunta oli ollut olemassa ainakin vuodesta 1611, mutta todennäköisesti sen alku oli peräisin 1570-luvulta. Vuonna 1858 Kirvu erotettiin omaksi pitäjäksi ja seurakunnaksi. Asioita ryhdyttiin hoitamaan uuden kunnallishallinnon säädösten mukaan vuodesta 1871 erikseen seurakunnan asioista.
Kirvun puinen kirkko rakennettiin vuosina 1815-1816. Malliltaan se kuului kekokattoisiin keskeis-kirkkoihin. Sen vieressä oli myös puinen, kahdeksankulmaisen pohjan varaan tehty itäsuomalainen kellotapuli.
Maatalous oli Kirvun kuten monen muunkin kannakselaispitäjän pääelinkeino. Pitäjä oli yleensä pienviljelysvaltaista. Viimeinen vuosikymmen ennen talvisotaa oli maatalouden menestymisen ja edistyksen aikaa. Hyvät markkinasuhdanteet pula-ajan jälkeen, uudisraivauspalkkiot ja pyrkimys omavaraisuuteen vaikuttivat ratkaisevasti hyvään tulokseen. Pelto- ja laidunala kasvoi vuosien 1920 ja 1936 välisenä aikana jopa 57 %.
Kirvussa oli useita sahoja, joista suurimmat Inkilässä ja Torajärvellä. Lisäksi myllyjen yhteydessä oli paljon pieniä kotitarvesahoja. Tietävälän kalkkitehdas oli käynnissä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Menestyvä Kirvun Huopatehdas oli puolestaan vuodesta 1899 lähtien pyrkinyt tekemään "Suomen parhaimmiksi tunnettuja huopikkaita vailla vertaa".
Kansakoulu avattiin ensin vain poikia varten - kuten naapuripitäjä Jääskessäkin - 1874 ja jo kolme vuotta myöhemmin tytötkin kelpuutettiin opin saantiin. Vuodesta 1924 lähtien Jääskessä toimi myös Sairalan Evankelinen Kansanopisto.
Kirvun julkisuuden henkilöistä ja vaikuttajista tunnetuin on Juho Niukkanen, kansanedustaja, moninkertainen hallituksen jäsen ja talvisodan sekä sitä edeltäneen lähiajan puolustusministeri.
Herajärven rannalla sijaitsi tunnettu Kirvun luonnonparantola, jossa hoidettiin leiniä, hermo-, kuume- ja munuaistauteja sekä ruoansulatushäiriöita.
LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982