• Etusivu
  • Pitäjät
  • Kyläluettelo
  • Kirjallisuusluettelo
  • Linkit
Lähetä sivu
Tulosta sivu
Bookmark and Share
Antrea
Antrea kartallaAntrea sijaitsi Vuoksen yläjuoksun varrella, virran jakaessa pitäjän kahteen miltei yhtä suureen osaan. Uudenkaupungin rauhassa (1721) eteläinen osa Jääsken pitäjää jäi Venäjälle ja tästä osasta syntyi Antrea Venäjän puoleisena rajapitäjänä 1724. Tällöin saatiin oikeus kirkon rakentamiseen ja kirkkoherran saamiseen. Antrean pitäjän kirkko sai nimekseen Pyhän Andreaksen kirkko ja uutta pitäjää ja seurakuntaa alettiin kutsua Antreaksi. Toisen nimiselityksen mukaan nimi Antrea on peräisin Vuoksen Anterniemestä. Pitäjän viimeisin, kolmas kirkko rakennettiin puusta 1893-1894 arkkitehtinä F. Miertz. Tyypiltään se oli poikkilaivalla varustettu pitkäkirkko.

 
AntreaaYleisesti vaikeasta lahjoitusmaakaudesta 1700-luvulla Antrea selvisi suuremmitta vaurioitta. Kirkkoherran johtamasta pitäjänhallinnosta maalliseen kunnallishallintoon siirryttiin 1869, ja seitsemän vuotta myöhemmin aloitettiin kirkonkylässä kunnan ensimmäisen kansakoulun toiminta. Lisäksi alueella sijaitsivat Puutarha- ja talouskoulu (1909-1918) ja Ylä-Vuoksen maamieskoulu (1923-1940).

Antrea oli ensisijassa kehittynyt maatalouspitäjä. Karjalan radan valmistuminen 1890-luvun alussa loi edellytykset maataloustuotannon voimakkaalle laajentumiselle ja monipuolistumiselle. Kolmas yleinen maatalouslaskenta (1929-30) osoitti, että Antreassa peltoala oli kymmenessä vuodessa kasvanut noin kolmanneksella ollen tuolloin 6 448 hehtaaria . Viljelyalan lisääntymisellä oli käänteentekevä merkitys. Vasta se teki mahdolliseksi Antrean maataloudellisesti poikkeuksel- sen hyvän aseman hyödyntämisen. Karjalan rataa pitkin päästiin nopeasti paitsi Viipuriin ja edelleen Pietariin myös vuosi vuodelta yhä merkittävämmät mittasuhteet saaneelle Vuoksenlaakson teollisuusalueelle. Viipurissa ja Vuoksenlaaksossa tarvittiin suuria kotieläintuotemääriä, joiden tuottamiseen juuri Antreassa keskityttiin.
 
Kavantsaaren kartano oli merkittävä paitsi omalla alueellaan, niin myös koko pitäjäkin huomioiden Se oli ainoa suurtila ennen sotia (2 532 ha , peltoa 250 ha ). Omistajat ja omistajasuvut olivat vuosisatojen aikana vaihdelleet aina 1500-luvun alkupuolen Maunu Niilonpojasta kreivi Carl Gustaf Mannerheimiin, marsalkan isoisään ja viimeisiin omistajiin, Thesleff-suvun edustajiin. Kartanon metsät olivat erikoinen nähtävyys. Kasvien lajirikkaus, ikivanhat puut ja metsän jylhyys saivat aikaan aarniometsämäisen tunnelman. Punakukkaiset lumpeet olivat myös yksi Kavantsaaren erikoisuuksista.

Teollisuuden osuus oli Antreassa maataloutta vähäisempi. Teollisuuslaitoksista vanhin ja huomat- tavin ennen 1920-lukua oli Kuparsaaren kalkkikivilouhos. Ainakin jo 1660-luvulla siellä oli ollut maauuneja, joissa poltettua kalkkia käytettiin laajemmankin alueen tarpeisiin. Suurimmillaan louhoksen toiminta oli 1900-luvun alussa, mutta se tyrehtyi parikymmentä vuotta myöhemmin. 1900-luvulla syntyneistä teollisuuslaitoksista tärkeimpiä maatalouden Antreassa olivat saha-mylly-yhdistelmät, kuten Karjalaisen saha ja mylly, Savilahden Mylly- ja Sahaosakeyhtiö ja Antrean Sähkö-, Mylly- ja Sahaosakeyhtiö. Toistakymmentä vuotta pitäjään haluttu Itä-Suomen Raakasokeritehdas aloitti vasta lokakuussa 1938, joten sen toiminta-aika jäi melko lyhyeksi.

Antrean yhteydessä voidaan mainita viipurilainen kirjailija Kersti Bergroth, joka vietti kesiään Kuukaupin kylässä. Hänen Anunsa ja Mikkonsa sekä Kuparsaare Anttinsa ilmaisevat aidosti ja unohtumattoman tuoreesti antrealaista ja kannakselaista elämäntuntoa ja murteen ilmeikkyyttä.

LÄHTEET

Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982