• Etusivu
  • Pitäjät
  • Kyläluettelo
  • Kirjallisuusluettelo
  • Linkit
Lähetä sivu
Tulosta sivu
Bookmark and Share
Käkisalmen maalaiskunta
Käkisalmen maalaiskunta kartallaKäkisalmen maalaiskunta, vanha Käkisalmen pitäjä sijaitsi Käkisalmenselän ympärillä Laatokan rannalla rajoittuen Kaukolan, Räisälän ja Pyhäjärven pitäjiin. Maantieteellisesti se kuului Laatokan Karjalan ja Kannaksen raja-alueeseen kaksine erilaisine maisematyyppeineen.

Oman piirteensä luonnonolosuhteille antoivat myös Vuoksen rantamat ja lukuisat saaret. Käkisalmesta puhuttaessa on huomattava myös, että Käkisalmen kaupunki sijaitsi maalaiskunnan keskellä, joten nämä vaikuttivat tiiviisti toistensa kehitykseen.

1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä alkanut yleinen kehitys ulottui myös Käkisalmeen ja sen ympäristöön. Tätä vauhditti varsinkin Hiitolan-Raasulin radan rakentaminen vuosina 1913-1917. Vaikka rautatien merkitystä vähensikin rajan sulkeutuminen 1918, avasi se kuitenkin alueen kehitystä heikentäneen liikenteellisen umpisolmun. Huonojen liikenneyhteyksien vuoksi ei venäläistä huvila-asutustakaan ollut levinnyt vilkastuttamaan pitäjän elämää, kuten joissakin lähipitäjissä oli tapahtunut.

Talousmaantieteellisesti maalaiskunta oli jaettavissa kolmeen toisistaan eroavaan pääosaan. Ensinnäkin olivat varsinaiset maanviljelysalueet, toiseksi Vuoksen rantaseudut, joissa kalastuksella oli tärkeä osansa ansioitten hankinnassa ja kolmanneksi Laatokan ranta-alueet, missä puolestaan merikalastuksen tyyppinen pyynti oli pääelinkeinona. Virallisen tilaston mukaan Käkisalmen seudulla vuonna 1934 kalastus oli vielä 63 ruokakunnan päätulonlähteenä. Etupäässä pyydettiin lohia, siikoja nieriäisiä, joita myytiin mm. Helsinkiin, Viipuriin ja Pietariin. Käkisalmen Vuohensalossa sijaitsi myös Suomen suurin vuonna 1933 toimintansa aloittanut kalanviljelyslaitos.

Maatalouden edistymiseen voimakkaasti vaikuttanut oma maamiesseura perustettiin Itä-Karjalan Maanviljelysseuran aloitteesta Käkisalmeen 1899 ja kehitystä alkoikin tapahtua heti vuosisadan vaihteesta lähtien. Peltopinta-alaa kasvatettiin ja itsenäisyyden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä kasvu ylsi jo noin 51 prosenttiin. Vuosina 1918-1937 kymmenessä kuivatushankkeessa saatiin aikaan puolestaan 749 hehtaarin hyötyala. Maalaiskunnan tilat olivat kooltaan pieniä.

Käkisalmi oli täysin maatalousvaltainen vielä vuonna 1920. Teollisuudesta sai tuolloin toimeentulonsa vain 6 % väestöstä. Maatalouspitäjälle tyypillisesti alueella toimi joukko sahoja ja myllyjä, joista huomattavin oli Suotniemen kartanon yhteyteen 1843 perustettu saha. Kartanossa toimi lisäksi keramiikkatehdas. Käkisalmen kaupungissa 1930-luvun alusta sijainneet suuret Waldhofin selluloosatehtaat vaikuttivat puolestaan voimakkaasti myös maalaiskunnan talouteen, kasvattaen tämänkin puolen teollisuudesta toimeentulonsa saaneiden määrää.

1870-luvun vaihteessa aloitettua kunnalliselämää johtivat talvisotaan saakka Komos-suvun jäsenet kukin ajallaan aina valtiopäivämiehistä Kaarle ja Pekka Komosesta lähtien.

Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1885 kaupungissa kauppias Sitnikoffin perillisiltä vuokratussa talossa.

Käkisalmen kaupunki- ja maaseurakunnalla oli ollut yhteinen kirkkorakennus jo vuodesta 1759. Uusi, samoin yhteinen, kirkko valmistui vuonna 1930. Tämä pitkänomainen, basilikamainen rakennus oli Armas Lindgrenin suunnittelema.

Kuuluisa säveltäjä Erkki Melartin oli syntynyt Käkisalmen Ostamon kylän Ostamon hovissa henkikirjoittajan poikana 1875. Hänellä on lukuisia Kalevala- ja Karjala-aiheisia sävellyksiä, sekä suuri määrä sovituksia mm. Kansanlauluja Käkisalmelta sekä lauluja Laatokalta ja Karjalan lauluja jousiorkesterille. Karjalainen syntyperä on siis selvästi nähtävissä hänen taiteessaan.

LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982