• Etusivu
  • Pitäjät
  • Kyläluettelo
  • Kirjallisuusluettelo
  • Linkit
Lähetä sivu
Tulosta sivu
Bookmark and Share
Kivennapa
Kivennapa kartallaKivennapa sijaitsi Karjalan kannaksen kaakkoisosassa. Pitäjää rajoittivat pohjoisessa ja lännessä Valkjärven, Muolaan, Kanneljärven ja Uudenkirkon pitäjät, koillisessa Rautu, idässä Venäjä ja pitkälti Rajajoki sekä etelässä Terijoki vuodesta 1904.

Kivennavan nimen alkuperästä on annettu monia selityksiä. Nykyisen tutkimuksen mukaan nimi on alkuperältään ruotsinkielinen ja johtuu rajalinnoituksissa käytetystä etuvarustuksen nimestä "kifvanebbet". Tästä olisi peräisin suomenkielinen nimi Kivennapa.

Muolaasta erotettuna omana pitäjänään Kivennapa mainitaan vuodesta 1445 lähtien. Se sijaitsi vanhalla Riitamaa-alueella, josta käytiin jatkuvia taisteluja vuodesta toiseen.

RaivolaTunnetuimpana Joutselän taistelu 1555. Lahjoitusmaakautena 1700-luvulla suurin osa Kivennapaa oli keisarin venäläisten suosikkien käsissä. Tunnetuin oli Lintulan hovitila. Kausi koetteli ankarasti Kivennapaa ja 1700-luvun pahimpina vuosikymmeninä pitäjä oli autioitunut kahdella kolmanneksella asukkaiden lähdettyä etsimään muualta parempia elämisen mahdollisuuksia.
Valtion lunastettua pitäjän lahjoitusmaat lampuodit saivat isonjaon jälkeen vihdoin vuonna 1902 perintökirjansa päätökseksi tälle vaikealle ajalle.
Koettelemusten jälkeen varsinainen maataloudellinen nousu pääsikin kunnolla käyntiin vasta itsenäisyyden ajan kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä. Venäjän rajan mentyä kiinni 1918 ja Pietarin kaupan lakattua oli Kivennavallakin muiden Kannaksen pitäjien tavoin ryhdyttävä korvamaan entisiä runsaita sivuansioita maatalouden kehittämisellä. Suoalueita kuivattamalla ja uusia viljelysmaita raivaamalla peltopinta-ala saatiinkin kasvamaan vuoteen 1937 mennessä 52 %:lla. Viipurinläänin maanviljelysseuran toiminta tuotti siis näkyviä tuloksia. Maanviljelyn ohella karjataloudella oli myös keskeinen asema Kivennavan väestön toimeentulossa.

Teollisuus ei ollut Kivennavalla kovin runsasta. Raivolan ruukin toiminta oli parhaimmillaan juuri ennen toimintansa lopettamista 1870-luvun alussa. Pitäjässä oli myös muutamia sahoja, kuten Ilja Galkinin saha Raivolassa, johon oli yhdistetty mylly ja tärkeä sähkölaitos sekä Kivennavan Saha Oy. Vuonna 1922 perustettu Raivolan Kotelotehdas valmisti aikanaan 80 % Suomen tupakkatehtaiden tarvitsemista savukerasioista.

Kunnallishallintoon siirryttiin 1872, ja ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kaksi vuotta myöhemmin. Viimeinen luterilainen puinen kirkko rakennettiin 1804-1808. Tyyliltään se oli Itä-Suomelle ja ajalleen tyypillinen kekomainen keskeiskirkko. Raivolassa 1800-luvun alusta toimineella ortodoksisella seurakunnalla oli puolestaan Lintulasta siirretty Pyhän Ihmeitätekevän Nikolain kirkko. Lintulan hovin maille lahjoituksen turvin syntynyt Lintulan naisluostari vihittiin toimintaansa vuonna 1895. Sen yhteydessä toimi myös orpokoti.

Tunnetuimpia kivennapalaissyntyisiä kirjailijoita ovat Olavi Paavolainen ja Ilmari Pimiä. Heidän tuotannossaan on piirteitä ja kuvauksia Kivennavalta sekä muualta Kannakselta ja Karjalasta. Myös Edith Södergran, Pietarissa syntynyt ruotsinkielinen runoilija, eli Raivolassa toistakymmentä vuotta aina kuolemaansa (1923) saakka.

LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982